Tässä viime kesän alussa vaihtui hommat ja hain lähihoitajakouluun ja henkilökohtaisenavustajan töihin. Töitä sai heti. Ensimmäisen vuoden jälkeen pääsin kesälomaksi lähihoitajan sijaiseksi.

Vaitiolovelvollisuus tässä pätee, mutta puhumaa nyt ihan yleisesti.

Henkilökohtaisena-avustajana oleminen oli opettavaista aikaa. Sitä päätyi useampaan kohteeseen ilman mitään pätevyyttä. Huomasi, miten pahasti on tekijöistä pulaa.

Oli varsin henkisesti rankkaa aluksi, mutta kaikkeen tottui. Näitä avustajan paikkoja on joka lähtöön. Itse olin useammankin saattohoidossa olevan avustajana. Tärkeää työtä. Välillä raskasta. Joku työpäivä istuin 8h katsomassa avustettavan telkkaria hänen nukkuessaan. Palkka juoksi. Kämppä oli siivottu ja ruoka jääkaapissa.

Avustettavat arvostivat. Omaiset vaihtelivat. Kaiken huippu oli, kun kotihoidon työntekijä motkotti minulle, kun ei minulla ollut koulutusta eikä lääkelupia. En edes viitsinyt mainita opiskelevani alaa. Hoitaja ei kai halunnut ymmärtää, että avustajistakin on pulaa, etteikä vähemmän koulutettu henkilö ole hänen sylkykuppinsa. Enimmäkseen hoiva-alalla on ihanaa porukkaa kutsumus työssään.

Hoivajakson harjoitteluun päästyäni kiire kasvoi. Parempi kiire kuin tylsyys. Ihan tarpeeksi olen päässyt viime talvena lihomaan.

Harjoittelussa pääsi tekemään kaikenlaista, mitä ei nyt töissä ilman lääkelupia saa. Pitää vielä hankkia ne, kunhan pitemmälle opiskeluissani pääsen.

Kokoajan tässä itsevarmuus kasvaa, kun on päässyt tekemään.

Vaikeinta ei ole vaippojenvaihto, vaan psykologisuus. Kaikilla on itsemääräämisoikeus, kuten pitää, mutta muotoile nyt itsesi oikein, jotta asiat hoituisivat.

Minut itseasiassa yllätti, kuinka pieni, mutta tärkeä, osa työtäni vaippojenvaihto on. Työ on ison pakan järjestyksessä pitoa. Asukkailla on pyykkinsä, ruokansa, tarpeensa ja laitoksen pitää pyöriä. Yhteistyön henkilökunnan välillä on pakko toimia,

Hauskin työaamu oli, kun nakitettiin lettuja paistamaan asiakkaille.

Lopputuloksena oli tyytyväisiä ikäihmisiä, mikä on suurin syy tehdä tätä työtä.

Suosikki hommiani onkin viikottainen suihkuttaminen, koska se on monelle asiakkaalle viikon kohokohta, vaikka usein se onkin asiakkaalle uuvuttava koetus.

Irtisanoin vasta itseni avustajan hommista.

Ikkunan avaaminen ei ole ulkoiluttamista. Näinkin kuulemma hoidetaan ulkoilutus laitoksissa, joissa en ole käynyt.

Hygieniahaalarin saa laittaa asukkaalle vain lääkärin määräyksestä, jolloin sille on perustelu. Kakallaan sotkevalle muistisairaalle hygieniahaalari on parhaaksi.

Niin joo. Välillä huvilan itseäni ajatuksella, että jonain päivänä kaikki julkkis rasistit ovat hoivalaitoksissa maahanmuuttajien hellässä hoivassa. Niin monta ulkomaalaistaustaista hoitajaa tunnen. 🙂

Ja lähihoitajalle löytyy töitä myös mm. lasten, kehitysvammaisten ja päihderiippuvaisten parista. Tulkaa alalle, jos kykenette. Tekijöistä on pulaa.