Olen kätnyt eri sarjakuvafestivaaleilla myymässä pienlehtiä vuodesta 2015 ja muutama sana itse teoksista ja niiden myynnistä.
Ensimmäinen minulta festivaaleille asti tullut pienlehti oli Limingan taidekoulun 24hcd:ssä tehty Miehuuskoe. Ei mikään erityinen julkaisu ja normi kopiopaperille tulostettu zine. Tästä tein monta vaihtaria, mutten muista, myinkö ainuttakaan kappaletta. Aion vielä etsiä tämän arkistoistani ja laittaa nettiin.
Limingan taidekoulussa aloin julksista trilogiaa Suuri tammi. Suurten ideoiden sijaan tunnelmallista seikkailua. Tästä olin jo ylpeä! Myöhemmin julkaisin tämän yksissä kansissa ja tein hienon painoksen. Liimasidonnan takia painatus maksoi sen verran, että minun on ollut pakko myydä tätä 10€ hintaan. Sitä menee festivaaleilla yleensä 0-2kpl, mutta kerran jopa viisi!
Vajaa vuosi Limingan jälkeen aloin julkaista kerta vuoteen ilmestyvää sarjakuvasarjaa Alex, jossa huumorin carjolla tökin yhteiskuntaa pitkällä tikulla. Konseptini ei ole hassumpi, mutta useamman muun zineilijän kanssa, olemme joutuneet toteamaan, etteivät sarjat kiinnosta lukijoita. Eikä se oikeastaan ole ihme; yleensä tällaisilla sarjoilla on tapana jäädä kesken, jopa ammattilaisilta! Itse olen julkaissut 4 Alexia ja vielä tulevat jälkimmäiset kaksi! Myivät tai eivät!
Alexin myyntien mukana myös totesin sekä kansikuvan, että lehden koon vaikuttavan myyntiin. Alex#2 Ouijalauta on myynyt parhaiten, johtuen hienosta kannesta, sekä kompaktista A5:sen koosta.
Kymenlaakson opistossa ollessani tein pienlehden, jossa seikkailee sekopäinen ja aggressiivinen mäyrä. Mäyrän oppitunnit on mauton mustahuumorin julkaisu, joka on pienlehdistäni myynyt parhaiten. Silti, nyt kun olen lähtenyt hoiva-alalle, niin ei ole mustanhuumorin tekeminen minua enää huvittanut. Kiva kun tuli silti tehtyä, tämä muistuttaa minua lukioajastani.
Olen tehnyt useamman sarjakuvan peikoista ja nämä ovat myyneet hyvin! Olen päässyt peikkojen kautta käsittelemään vakavia teemoja pörröisellä sympatialla. Nämä ovat oikeasti liikuttaneet aikuisia ja ilahduttaneet lapsia, mikä on paras mahdollinen saavutus! Lisäksi peikkojen varjolla olen päässyt kokeilemaan eri väritysvälineitä.
Ihan kaikkea en aio enää painattaa lehdeksi saakka. Pian julkaisen ensimmäisen osan epämukavuus sarjakuvaaa kotisivuillani, jossa käsittelen itseäni ahdistavia asioita fiktion keinoin. Ei pelkoa: mukavampaakin tuotantoa tulee vielä!
Minulla on vuodesta 2017 ollut pöytälaatikossani taiteellinen sarjakuvaromaani, josta voi olla montaa mieltä. En usko, että se juuri suurta suosiota saa, mutta itse olen siihen niin ihastunut, että painatan sen vielä!
Mutta haluan minä vielä julkaista jotain selkeämpää, mukavampaa ja viihdyttävämpääkin sarjakuvaa! Seikkailua Suuren tammen tapaan!
Käy tutustumassa tuotantooni:
Nikkelindholm.wordpress.com