Saattohoidolla tarkoitetaan sitä aikaa, kun parantavista hoidoista on jo jouduttu luopumaan ja keskitytään oireen mukaiseen hoitoon, erityisesti kivun hoitamiseen, mutta myös muiden oireiden hoitoon, olon tekemiseksi mukavaksi tai mahdollisimman vähän epämukavaksi ja henkiseen tukemiseen. Saattohoidossa olevilla on DNR-päätös, eli elvytykseen ei enää ryhdytä.
Olen ollut useamman saattohoidossa olevan henkilökohtainen avustaja ja tällä hetkellä siis opiskelen lähihoitajaksi erikoistuen sairaanhoitotyössä toimimiseen.
Hoitotyö on saattohoito-osastollakin pitkälti sitä samaa kuin muuallakin. Aikaa sille on kuitenkin varattu hieman enemmän.
En ollut tätä ennen nähnyt kuollutta, mutta ei kuolleen käsittelyssä mitään vaarallista tai mystistä ole. Kunhan sen tekee edesmennyttä ja omaisia kunnioittaen.
Vasta nyt tuon määräyksen, jonka koulutuksessa kuulin, oikeasti käsitän.
Ja sen verta on fiksu työyhteisö, että hyvähän sitä on itsellekkin olla sellaisessa paikassa hommissa. Silloin henkilökohtaisena avustajana meni joku viikonloppu ihan hiljaa ja vaikka en yleensä herää painajaisiin, niin silloin jonkun kerran. Mutta kyllä näihin asioihin tottuu ja kasvaa.
Tällä tarkoitan oikeastaan potilaan kohtaamista. Tietenkään joka tilanteessa ei sovi hymyillä.
Töillä saattohoidossa on hyvätkin puolensa. Vähän vaikea sitä vain on selittää. Se on niin oma juttunsa.